lauantai 22. kesäkuuta 2013

Jalkanen & Pudas: Rivien välissä (ja oman bloggaajaprofiilin pohdintaa)



Rakkaat kirjabloggaajakollegani ja -ystäväni Katja Jalkanen ja Hanna Pudas ovat julkaisseet kirjan Rivien välissä yhteisestä harrastuksestamme eli kirjablogeista. Aloitin oman blogini marraskuussa 2010 tutustuttuani vain hyvin pintapuolisesti lähinnä yhteen kirjablogiin eli Sallan lukupäiväkirjaan. Salla Brunou ja Sallan lukupäiväkirja ovat edelleen tietynlaisia esikuviani bloggaamisessa. Varsin pian törmäsin myös Katjan Lumiomena-blogiin ja Hannan Kirjainten virrassa -blogiin. Kumpaakin olen siitä asti ahkerasti seuraillut ja jonkin verran kommentoinutkin, ja ilokseni sekä Hanna että Katja ovat vastavuoroisesti seurailleet minun tekemisiäni blogissa. Olemme myös pari kertaa tavanneet ihan oikeassa elämässä, ja rohkenen kutsua heitä ihan vilpittömästi ystävikseni.

Rivien välissä -kirjasta on kirjoitettu monessakin blogissa, ja kannattaa tutustua ainakin Maaria Pääjärven perusteelliseen tekstiin teoksesta täällä. Pääjärvi ei ole ollut osallisena kirjan tekemisessä, vaikka usean kirjoittajan yhteinen Luutii-blogi kirjassa mainitaankin. Hänen huomionsa ovat siis varsin virkistäviä, koska ainakin itse luin kirjaa hyvin sisäpiiriläisin silmin.

”Jalkasen ja Pudaksen teksti on hieman liiankin ymmärrettävää, toistoa on paljon. En osaa täysin arvata, miten täysin blogien ulkopuolinen lukija ilmiön ymmärtää, koska Rivien välissä esittää viime vuosien keskusteluja, tapahtumia ja tempauksia ikäänkuin muistoina, jotka kirjan lukija jakaa. Minulla on niitä muistoja, koska olen seurannut kirjablogeja hyvin pitkään”, kirjoittaa Pääjärvi Luutii-blogissa. Minullakin on niitä muistoja, ja oli aivan mainiota ikään kuin kerrata, mitä kaikkea onkaan vuosien varrelle mahtunut, missä kaikessa on ollutkaan mukana. Kirja on erittäin helppo- ja nopealukuinen, ja luin sen lähes yhteen menoon parissa tunnissa. Tosin tein sen virheen, että luin kirjan illalla ennen nukkumaan menoa. Sitten olikin nukahtamisvaikeuksia, koska pääni kävi kirjan takia ylikierroksilla. Sain esimerkiksi omasta mielestäni aivan huikean kirjoitussarjaidean omaan blogiini, mutta sitä ei voi ryhtyä toteuttamaan ennen elokuuta! Mikä tilanne! Kirja siis ainakin toimii kirjabloggaajaa inspiroivasti.

Vastasin kevättalvella itsekin Katjan ja Hannan lähettämään kysymyspatteristoon, joka koski ajatuksiani kirjablogeista ja omia bloggaamistapojani ja -periaatteitani. Kysymyksiä oli paljon, ja vastata sai halunsa mukaan (kysymykset ovat liitteenä kirjan loppuosassa). Arvaan, että aika moni vastasi melko pitkästi. Ainakin minä. Olen siis ihan konkreettisesti antanut panokseni kirjan tekemiseen. Tuntuu mukavalta.

Kirjaan tarttuessani mietin, löydänkö sieltä jostain itseni ja blogini. Löysin, heti ensimmäiseltä sivulta. Punastuin hämmentyneen ilahtuneena. Kivaa! Oikeasti. Tuntuu aina todella mukavalta, kun blogini saa huomiota jossakin. Tunnustan tämän ihan rehellisesti nyt tässä, vaikka kaikki muut lienevät sen jo arvanneetkin aikoja sitten. Alkuperäinen ajatus henkilökohtaisesta lukupäiväkirjasta netissä on jo lähtökohtaisesti ristiriitainen. Jos julkaisee tekstinsä, oletus on, että toivoo jonkun sen lukevan. Olen itse merkinnyt muistiin lukemani kirjat vuodesta 1980 alkaen. Vuoden 2000 paikkeilla aloin systemaattisesti kirjoittaa omalle koneelleni muistiinpanoja ja arvioitakin lukemistani kirjoista. Seuraavana vuonna pääsin mukaan paikallislehden kulttuurisivujen kirjallisuusavustajien joukkoon, joten osa lukemieni kirjojen arvioista myös julkaistiin siitä alkaen. Oivallus blogista syntyi kymmenen vuotta myöhemmin. Saatoin julkaista myös ne tekstit, jotka muuten olisivat jääneet pelkästään omaan käyttööni. Lisäksi kukaan ei sanelisi, mistä kirjoista tai aiheista voisin kirjoittaa, kuinka pitkiä juttuja kirjoittaisin tai koska ne julkaistaisiin. Olisin vapaa kirjoittamaan mistä ja milloin tahansa!

Rivien välissä -kirjasta saa melko kattavan katsauksen suomalaisesta kirjablogikentästä ja sen vaiheista. Huomasin, että oma blogini asettuu aika mukavasti keskikastiin monessa mielessä. Ensinnäkin Kirsin kirjanurkka ei ole vanhimpia mutta ei kuitenkaan ihan nuorikaan kirjablogi, onhan se ollut olemassa jo kaksi ja puoli vuotta. Lukija- ja kävijämäärät ovat kasvaneet tasaisesti, ja nyt käyntejä kuukaudessa on n. 13 000. Kirjoitan juttuja pääasiassa lukemistani kirjoista, enkä ole erikoistunut mihinkään genreen, vaikka dekkareita luenkin ehkä keskimääräistä kirjabloggaajaa hieman enemmän.

Täytän myös melko hyvin tyypillisen kirjabloggaajan ominaisuudet. Olen alusta asti kirjoittanut tekstini ja kommenttini kaikkialle nettiin omalla nimelläni. Tein aloittaessani sen ratkaisun, koska ajattelin, että jos kirjoitan lehteen omalla nimelläni, teen sen myös muualla. En ole tätä ratkaisua joutunut katumaan. Mitä kirjoitan, sen takana voin seistä. Olen myös korkeakoulututkinnon suorittanut nainen, ja opintoihini on sisältynyt kotimaisen kirjallisuuden opintoja (maisterin tutkinnon olen suorittanut suomen kielestä). Iältäni olen hieman vanhempi kuin useimmat bloggaajat, mutta en ole huomannut siitä olevan sen enempää hyötyä kuin haittaakaan.

Katja ja Hanna ovat kirjassaan ottaneet esille myös kiperän kysymyksen siitä, miten perinteinen lehtikritiikki ja blogiarviot suhtautuvat toisiinsa. Aiheesta on käyty paikoin kiivastakin keskustelua lehdissä ja netissä. Omalta kohdaltani tunnen kysymyksen hyvinkin keskeiseksi, olenhan tavallaan sekä kriitikko että bloggaaja. Mutta kuten Pääjärvikin tekstissään toteaa, on kriitikkojen joukkokin hyvin heterogeeninen. Mitään kriitikkopätevyyttä ei suoraan ole olemassa. Pidän itseäni toistakymmentä vuotta jatkuneesta avustajanurastani huolimatta ennen kaikkea harrastajakriitikkona. Lehtikritiikit olen koettanut aina kirjoittaa pitäen mielessä ns. tavalliset lukijat. Olen koettanut antaa kritiikkien kautta lukuvinkkejä. Lukukokemuksen voi avoimemmin jakaa blogissa, kun merkkimäärä on avoin, eikä tarvitse niin tarkkaan miettiä lukijakuntaa. Lehti tekee kuitenkin aina bisnestä. Jos kulttuurisivun avustaja alkaa kirjoittaa aivan mitä sattuu, saattaa työsuhde katketa, jos tilaajat valittavat (tai muutenkin). Blogin lukija voi lakata lukemasta horinoitani, mutta mitä siitä? Silti voin huoletta jatkaa samalla linjallani.

Parasta kirjablogin pitämisessä on näin parin vuoden kokemuksen jälkeen voimakas yhteisöllisyys, jota samanhenkisten ihmisten kesken tunnetaan niin netissä kuin joskus ihan reaalimaailmassa tavatessakin. On myös ihanaa saada kirjoittaa sydämensä kyllyydestä juuri niistä asioista, joista niin kovasti pitää eli kirjoista ja lukemisesta. Mieltä lämmittää erityisesti, jos kuulee voineensa antaa jollekulle hyvän lukuvinkin! Lukuharrastuksen muuttuminen sosiaalisemmaksi on ollut mielettömän hauskaa. Ennenkin olen paljon kirjoista keskustellut ystävien kanssa, mutta nyt ajatuksia voi jakaa myös tuntemattomien kesken.

Kirjan julkaisemisella on aina aikataulunsa. Jossakin vaiheessa teksti vain on lähetettävä painoon. Rivien välissä tuli painokuntoon toukokuun loppupuolella. Sen jälkeen kirjablogimaailmassa on jo ehtinyt tapahtua muutamia tunteita kuumentaneita asioita. Keskeisin oli Nyt-liitteessä7.6. ilmestynyt juttu, jossa puitiin kirjablogien ja kustantamojen kenties liiankin läheisiä suhteita ja asetettiin kirjabloggaajien saamat arvostelukappaleet vähintäänkin kyseenalaiseen valoon. Mutta ovat Katja ja Hanna arvostelukappaleistakin kirjaansa kirjoittaneet. Asia kun on ollut esillä aiemminkin. Omia käytäntöjäni olen kevään lopulla selkeyttänyt asian tiimoilta niin, että mainitsen jokaisen tekstini lopussa, mistä käyttämäni materiaali on peräisin. Sen enempää en aio enää asian kanssa askaroida. Luotan myös siihen, että kaikki jotka blogiani lukevat, ovat arvostelukykyisiä ihmisiä. Siitäkin huolimatta, että jotkut onnettomat kopioijat ovat menneet taannoiseen flashmob-ansaan myös täällä.

Lämpimät kiitokset Katjalle ja Hannalle kirjan kirjoittamisesta! Omistuskirjoitukset siihen kerjään, kun taas tavataan!

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä
Avain 2013. 168 s.


Ostettu tilaamalla suoraan kustantajalta. 

21 kommenttia:

  1. Yhteisöllisyys on minustakin huiman ihanaa. Luulen, että ilman sitä bloggaamiseen kyllästyisi nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Pienikin kommentti ilahduttaa bloggaajan päivää ja antaa intoa kirjoittaa seuraavakin juttu.

      Poista
  2. Kivasti peilasit omaa blogiasi Kirjablogikirjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kirjasta on vaikea kirjoittaa mitään "arviota" juuri noiden tekstissä esittelemieni seikkojen takia, mutta halusin kuitenkin kertoa kirjan ilmestymisestä.

      Poista
  3. Hyvä bloggaus. Minusta sinun blogiperiaatteesi kuten blogin linja ovat olleet hyviä. Itse pidän reippaasta tyylistäsi ja loogisesta linjasta ja objektiivisuudesta (perustelet kirjoittamaasi :)
    Koska olit ensimmäinen kommentoijani ja luultavasti toinen lukija, seurasin blogiasi alkuun paljon, koska nyt seuraan yli sataa blogia, ei ihan joka juttua tule kommentoiduksi, mutta luen kyllä suurimman osan postauksistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jokke, virtuaaliystäväni! Sama tilanne on minulla. Käyn lukemassa blogiasi edelleen säännöllisesti, mutta kaikkeen ei millään ehdi kommentoida, koska kiinnostavia blogeja on syntynyt niin hurjasti.

      Poista
  4. Olet käsitellyt tosi hyvin tätä kirjaa ja oli mukava myös lukea sinun bloggaustaustoistasi. Tämä kirja tosiaan herätteli kaikenlaisia ajatuksia ja siitä olisi periaatteessa voinut kirjoittaa vaikka esseen :D

    Yhteisöllisyys on minulle todella tärkeää, koska olen tavallaan syrjässä. Kirjablogit ovat minulla mainio ikkuna Suomen kirjallisuuskenttään noin muutenkin. Monissa kirjablogeissa kun tartutaan ajankohtaisiin kirja-alan aiheisiin, jotka saattaisivat minulta muuten mennä ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elegia! Minäkin luen mielelläni ihan puhtaiden kirjajuttujen lisäksi juuri noita yleisiä kirja-alaa sivuavia juttuja, koska niissä yleensä syntyy eniten keskusteluakin.

      Poista
    2. Rohkenen aivan uutena kirjabloggaajana kommentoida sekä Kirsin tekstiä - kiitos siitä - ja Elegian kommenttia. Kirjoitan samoin Lontoosta (ja ajoittain Lissabonista), ja olen aivan samaa mieltä Elegian kanssa. Keskusteluja on mukava seurata ja samalla pysyy ajan tasalla suomalaisesta keskustelusta. Olen tietysti mielenkiinnolla seurannut keskustelua kirjoista bloggaamisesta, ja Rivien välissä on saanut bloggaajat omissa teksteissään kertomaan kiinnostavasti "urastaan". Blogeista tosiaan heijastuu myös yhteisöllinen tunnelma.

      Poista
    3. Tervetuloa kommentoimaan! Minäkin seuraan monta ulkosuomalaisen kirjablogia sekä kirjailijablgeja, joiden pitäjät asuvat pysyvästi tai väliaikaisesti ulkomailla. Välimatkat kutistuvat netissä, sen olen tässä puuhassa konkreettisesti huomannut!

      Poista
  5. Hyvä bloggaus, todella hyvä. Olen aktiivinen seuraajasi, blogisi on ihana ja saan sinulta hyviä dekkarivinkkejä. Kiitokset niistä. :)

    Yhteisöllisyys on minullekin tosi tärkeää, tuntuu ihanalta tietää että maailmassa on muitakin ihmisiä jotka ovat yhtälailla "kirjanörttejä" kuin minä, ja lukevat samoja kirjoja. Olen löytänyt bloggaamisen kautta monta ihanaa ihmistä, sinä olet yksi heistä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kauniista sanoista, Krista! Todella mukavaa, jos dekkarijuttuni kiinnostavat ja jopa innostavat lukemaan! Luen paljon dekkareita, viime vuonna muistaakseni kolmannes kaikesta lukemastani oli juuri dekkarigenreä.

      Kirjanörtteily on mukavaa!

      Ystäväsi Kirsi

      Poista
  6. Jos julkaisee tekstinsä, oletus on, että toivoo jonkun sen lukevan.

    Julkaisuasetuksia voi säätää. Ei ole yhtään mikään oletus, että "koko maailma" tutkii omia blogimerkintöjä. Voihan blogia pitää vaikka omille lapsilleen. Lähtökohtaoletus on väärä yleistys.

    Toivoisin, että näissä kirjablogeissa lopetettaisiin objektiivisuuden hehkutus. Hävettää. Filosofinen perustotuus on se, että mitään objektiivisuutta (tai blogeissa vielä vähemmän sen yritelmää) ei olekaan. Jopa kovin positivistinen tiede, missä yritetään sokkouttaa ja randomoida on aina subjektiivista. Tottatotisesti tuolloin ovat tätä myös blogitekstit. Täytyisi keksiä jokin uusi kuvaavampi, nasevampi tai parempi sana kuvaamaan sitä, miten blogitekstit syntyvät. Objektiivisuuden kanssa sillä ei ole yhtään mitään tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Toki oli minulla tarkoituksena tuossa, että jos julkaisee tekstinsä blogissa, se on nimenomaan julkinen blogi. Suljetullakin blogilla lienee yleensä jokin joukko lukijoita, joiden toivoo tekstin lukevan? Se on kai silloin suunnattu heille? Jos taas pitää bligia, jota ei kukaan pääse lukemaan asetusten takia, on tilanne sama kuin minulla aikoinaan, että tekstit olivat tallessa vain omalla koneella. Ko. tapauksessa tekstit ovat säilössä palvelimella? Kukin toki aivan vapaasti ratkaiskoon tämän julkisuusasian aivan itse.

      Tuohon objektiivisuusasiaan en osaa ottaa nyt tässä yhtedessä sen kummemmin kantaa. Omat tekstini koko blogin ajan ovat olleet ja tulevat vastakin olemaan nimenomaan subjektiivisia.

      Mukavaa kesää!

      Poista
    2. Sana objektiviisuus on ensimmäisen kerran mainittu minun kommentissani, tarkoitan sillä lähinnä sitä, että bloggaaja näkee kirjan kohteena ja tekee siitä huomiot siten, että vastaava toinen lukija voi tehdä samat huomiot. Se minkä näkökulman teokseen ottaa on jo subjektiivista, itse olen kirjoittanut omaksi motokseni "subjektiivisen objektiivisia bloggauksia", mikä sisältää yllä olevan. Subjektiivisina kommentteina pidän lähinä muotoja "pidin kirjasta" tai "kirja oli hyvä" yleensä näin pelkistetyssä muodossa missään blogissa ei ole kommetoitu.
      ***
      Minusta blogimaailman etu on siinä, että se etenee varsin laajalla rintamalla, ja eri blogien aktiivisuus vaihtelee, eli ei ole mitään johtavaa blogia, joskin tiettyjä kärkiblogeja on, mutta ne ovat saaneet asemansa ahkeruudella ja laadukkailla jutuilla. Toisaalta jos uusia juttuja ei tule asema on menetetty, blogimaailmassa mikään ei ikuista.
      ***
      Objektiivista tutkimusta saa helposti, tekee aiheesta opinnäytetyön. Ulkopuolinen havainnoija vertaa esim. miesten pitämiä kirjablogeja naisten pitämiin, esim. bloggaustahti, jutun pituus, kirjavalikoima, lukija määrä, kommenttien määrä, tiettyjen sanojen käyttö ... Nollahypoteesina H0 pitäisin sitä, että kirjablogit ovat samanlaisia, joskin luulen, että tulos (H1) voi olla toisenlainen...

      Poista
  7. Olipa mukava teksti, Kirsi! Minä en ole vielä ehtinyt lukea opusta, selaillut vasta, ja täytyy myöntää että omaa mieltä lämmitti löytää esimerkiksi eräs kuvani kirjan sivuilta (vaikka tiesin etukäteen sen siellä olevan).

    Muistaakseni sinun blogisi oli niitä ensimmäisiä, joita aikoinaan aloin seurata harhailtuani Hannan blogista muualle kirjablogistaniaan. On ihanaa, että meitä on koolla näin moniääninen joukko. :)

    VastaaPoista
  8. Kivaa että kirjoitit tästä! En vielä itse ehtinyt kirjaa kokonaan lukea, selailen vain ja kiinnostavalta vaikuttaa... Tulee sekä iloinen että hämmentynyt olo kun huomaa olevansa edes periferisesti osa jotain "ilmiötä" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samaa ajattelin! Katja ja Hanna ovat tehneet jotenkin näkyväksi sen, mitä on vain aavistellut.

      Poista
  9. Kiitos, kun bloggasit tästä kirjasta. Itse vasta odotan sen lukemista. Kirsin kirjanurkka oli ensimmäinen kirjoihin erikoistunut blogi, jota aloin seurata. Sitä myötä avautui koko kirjablogimaailma - vasta menneenä talvena - ja nyt viimeisimpänä tuli kuvioihin oma kirjablogi. Eli olet ollut tien avaajana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, onpa mukavaa, että vuorostaan täältä joku on saanut saman kipinän :)

      Poista
  10. Pikkuhiljaa uskallan lukea blogijuttuja. Kiitos arviosta, Kirsi.

    VastaaPoista